Mitä tekisit, jos sinulle tai jollekin rakkaallesi elintärkeän lääkkeen hinta 30-kertaistuisi? Suomalaisessa hyvinvointivaltiossa tällainen ajatus saattaa tuntua naurettavalta ja suorastaan absurdilta, sillä eihän kukaan viranomainen voisi osoittaa näin merkittävää välinpitämättömyyttä kansalaisia kohtaan. Näin kuitenkin kävi sadoille tuhansille suomalaiselle tyypin 2 diabeteksesta kärsiville, kun lääkkeiden korvattavuutta päätettiin alentaa vuonna 2017. Diabeteslääkkeen hinnannousu iski erityisesti ikääntyneisiin ja pienituloisiin, joista moni joutuu nyt valitsemaan joko ruuan tai lääkkeiden välillä.
Ongelma ei rajoitu pelkästään diabeteksesta kärsiviin pienituloisiin, vaan se on huomattavasti laajempi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tänä vuonna julkaiseman tilaston mukaan joka kymmenes vanhuksista on joutunut jättämään lääkärikäynnin väliin rahan puutteen takia. Terveyspalveluiden tarve keskittyy myös tutkimuksen mukaan erityisesti vähävaraisiin, joten pienimpään tulokymmenykseen kuuluvat eläkeläiset eivät saa rahan puutteen vuoksi sitä apua, jota he tarvitsisivat.
SoTe-uudistuksen myötä tämä ongelma on vain pahentumassa. Valinnanvapauden myötä ihmisistä ollaan tekemässä kapitaatiokorvausten myötä yksityisille palveluntarjoajille vain kulueriä, joita arvioidaan heidän kustannustehokkuutensa perusteella. Samalla emme voi mitenkään tietää, miten SoTe näkyy kuntalaisen asiakasmaksuissa. Moni vanhus ja pienituloinen ei valitettavasti nykyäänkään pysty selviämään edes matalimmista terveyskeskus- tai hammashoitopalvelumaksuista.
Apua vähävaraiselle kansalaiselle on tarjolla esimerkiksi toimeentulotuen muodossa, mutta usein sekään ei riitä. Tukien käsittelyajat ovat usein huolestuttavan pitkiä ja tämän vuoden keväällä apua tarvitsevat joutuivat odottamaan pahimmillaan yli kuukauden päätöstä Kelalta. Monelle esimerkiksi diabeteksesta kärsivälle vanhukselle jo muutaman viikon tai kuukauden odotus voi aiheuttaa merkittävää terveydellistä haittaa.
Suomalaisessa hyvinvointivaltiossa kenenkään ei pitäisi joutua valitsemaan, saako hän ruokaa pöytään vai käykö sen sijaan lääkärissä. Vastuullinen hallitus olisi jo puhaltanut pelin poikki ja tullut ihmisten ja yritysten väliin. Meidän terveydestämme ei saa tulla tulevaisuuden maailmassa yksi rahastuskeino lisää, jonka avulla meitä käytetään hyväksi. Nyt – jos koskaan – olisi viimein aika tajuta, että terve kansa tarkoittaa myös tervettä kansantaloutta.
